Kielellinen aktivismi – Keskustelu tutkija Lasse Vuorsolan kanssa

Kielellinen aktivismi – Keskustelu tutkija Lasse Vuorsolan kanssa

Tohtoriksi opiskelevan Lasse Vuorsolan haastattelu, Tukholman yliopisto, suomen kielen laitos

SK: Olet kirjoittanut artikkelin ruotsinsuomalaisesta kieliaktivismista, joka julkaistiin Linguistic Landscape 2020- lehdessä, 6 (3), 297–325, mistä artikkeli kertoo ja mikä julkaisi tämä on?

LV: Se on kansainvälinen, tieteellinen julkaisu. Tutkimuksessani tutkittu ala on kielitiede ja tutkimusta tehdään kielellisessä ympäristössä. Voidaan sanoa, että on ollut ensimmäinen aalto, joka tutki enemmän kieliä maantieteellisestä näkökulmasta. He etsivät mitä kieliä puhutaan ja missä, pikemminkin kuin luetellaan puhutut kielet.

Toinen ja uudempi aalto koskee enemmän monikielisyyttä ja sitä, että on kielten kohtaamispaikkoja. Kielillä on erilaiset arvohierarkiat kuten esimerkiksi Ruotsissa, jossa meillä on virallinen kieli ja sitten laillisen aseman saaneita kansallisia vähemmistökieliä. Muilla ulkopuolilla pysyvillä kielillä puolestaan on erilainen arvo. Tällöin yhteiskunnalle voi olla ongelmallista, mitä voidaan sallia ja vahvistaa, sillä samalla kieliä myös poissuljetaan sen kautta. Tieteessä tutkitaan, kuinka eri kieliä arvostetaan, sekä mitä tapahtuu yhteiskunnan muille kielille, joissa on yksi virallinen kieli. Toinen artikkelini käsittelee tätä.

Nykyään tutkitaan kielellisen vallan eroja – mitkä kielet voivat näkyä, missä ja miten? Tutkitaan eri ryhmien asemia kielellisessä ympäristössä. Jotkut toimet haastavat yksikielisen hegemonian tekojen, esitysten, ilmentymien, sekä mielenosoitusten avulla, ja onkin mielenkiintoista tarkastella toimia, jotka kyseenalaistavat tätä hegemoniaa ja kuinka ne ilmenevät.

SK: Kuinka sait idea tutkimukseesi?

Aikomukseni oli kerätä dataa Göteborgin ruotsinsuomalaisessa koulussa. Valitettavasti koulu jouduttiin sulkemaan yhtäkkiä. Tämä johti puolestaan siihen, että erilaiset aktivistiryhmät aktivoituivat taisteluun ja mielenosoituksiin aloittamalla oman protestiliikkeensä tarroilla ja siirtämällä eri kylttejä. (He vaihtoivat julkisissa ympäristöissä olevat ruotsalaiset kyltit suomalaisilla tai kaksikielisillä kylteillä.) Aloin tuolloin sitten kirjoittamaan siitä. Aloittamastani kirjoituksesta tuli hyvä raaka-aine, jota pystyin käyttämään saadakseni tietoja erittäin mielenkiintoiseen tapahtumaketjuun siellä sijaitsevassa kieliympäristössä. Siitä tuli mielenkiintoinen jatkuvuus prosessille, jonka olin asettanut itselleni.

SK: Kuinka tämä tapahtui käytännössä?

LV: Keräsin kommentteja mediaan ja keräsin tietoja Googlen avulla. Joitain osia löysin sosiaalisesta mediasta. Tarvittaessa pyysin lupaa materiaalien käyttöön, jotta anonymisyys tuli taattua. Tutkin tunnisteita ja tarroja ja analysoin, mitä ne sisältävät ja millaista ikonografiaa ne käyttävät.

SK: Mitä näistä tunnisteista tai tarroista löytyy? Miltä ne näyttävät?

LV: He käyttävät sekä uutta että vanhaa kuvissaan ja ilmaisuissaan. Niissä on paljon on tuttuja ikonografisia kuvia, jotka liittyvät Suomen historiaan tai ruotsinsuomalaiseen kontekstiin. Aktivistit kohdistavat toimintansa vähemmistöön saadakseen vastakaikua ja levittääkseen viestiään. Tukholmassa aktivistit ovat liimanneet tarran Snellmanin julisteen viereen merkitäkseen, että suomalaisia on todellakin ollut Ruotsissa pitkään ja näin he ottavat paikan ja historian osoittaakseen sen. Tai sitten he voivat käyttää esimerkiksi Gottlundin kuvia tai kuvaa naulapallosta (viittaus Morgonstjärnen kapinaan Ruotsin valtakuntaa vastaan ​​suurvallan aikana) tai klassista nyrkkiä vastustuksen ja aktivismin symbolina.

 

Heidän järjestämiensä toimien tarkoituksena on kiinnittää huomiota kielen ja vallan väliseen suhteeseen jokapäiväisessä elämässä, joka meitä ympäröi. Nämä toimet voivat olla esimerkiksi ruotsinkielisten kylttien kääntämisiä julkisissa paikoissa, kuten kirjastoissa.

SK: Minkälaisia johtopäätöksiä tai tuloksia olet löytänyt?

LV: Laajemmassa perspektiivissä nämä toimet kertovat meille, että ruotsinsuomalaisten keskuudessa elää jatkuvaa aktivismia. Kuten ensimmäisessä artikkelissani ilmenee, niin vaikka vähemmistön asema ja kieli taataan lailla, se ei auta, jos et noudata lakia. Artikkelini osoittaa tarkalleen, että vähemmistö haluaa jatkaa taistelua oikeuksiensa puolesta, että hegemonista kulttuuria ja kieliympäristöä vastustetaan. Tämä puolestaan ​​johtaa aktivismin vastustamiseen, ja keskusteluiden kiihkeys nousee joskus korkealle. Juuri tämä asetelma – jos otat jonkun kannan, niin vaikutat muiden kantoihin. Joten on vaikea vaihtaa valta-asemia. Vastustajien näyttää mahdottomalta hyväksyä, että on olemassa kaksikielisiä tasavertaisin ehdoin. Mutta voi myös huomata, että aktivismi toimii, koska se aiheuttaa niin voimakkaita reaktioita, että pitää kirjautua sisään eri foorumeihin ja keskusteluihin! Joten mielestäni meidän on edelleen haastettava ja kyseenalaistettava yksikielisyyden hegemonia.

Lisäksi on olemassa myös paljon tutkimusta ristiinpuhumisesta ja siitä, mitä hyötyä kaikkien luokkahuoneessa olevien kielten käytöstä on esimerkiksi sellaisissa luokkahuoneissa, joissa virallinen kieli on heikko. On osoittautunut hyödylliseksi, että pystymme käyttämään olemassa olevia kieliä sen sijaan, että olisimme yksikielisiä. On parempi hyödyntää huoneessa olevaa tietoa ja kehittyä sen perusteella. Sen sijaan, että vähennettäisiin kaikkea olemassa olevaa – omaa kieltään ja kulttuurikokemuksiaan, niin lisätään sen sijaan uutta. Kaikille on etua nähdä kielet resurssina, ei ongelmana.

SK: Sinun piti muuttaa väitöskirjasi aihetta – mitä sen kanssa tapahtuu nyt?

LV: Kyllä, suunnittelin tekeväni vertailevan tutkimuksen ruotsinsuomalaisten nuorten kielenkäytön välillä Göteborgin ja Suur-Tukholman vapaakoulujen oppilaiden välillä. Teesinä oli, että Tukholmaan, joka on lähellä Suomea, saapuu uusia oppilaita jatkuvasti Suomesta, kun taas Göteborgissa on vähemmän uutta oppilaspohjaa. Valitettavasti Göteborgin koulu suljettiin juuri opintojeni alkamisen jälkeen, joten kirjoitin artikkelini kielilainsäädännöstä, Language Policy 2019. Tämän jälkeen seurasi toinen artikkeli Linguistic Landscape 2020, jossa juuri tarkastellaan aktivismin kantoja tarroilla, joista puhuimme. Lisäksi minulla on kaksi muuta artikkelia tulossa: ensimmäinen koskee sosiaalisia prosesseja, jotka ohjaavat kielen käyttöä monikielisessä luokassa. Toisen artikkelin kanssa työskentelen keväällä. Nämä neljä kirjoittamaani artikkelia muodostavat väitöskirjani selkärangan.

SK: Mikä motivoi sinua tutkijana?

LV: Olen sielultani opettaja… sitten olen myös muusikko. Tutkimus on myös vähän luovaa, koska etsitään ratkaisuja. Pidän kielestä ja haluan nähdä, kuinka kieliteoriat liittyvät käytäntöön ja yhteiskuntaan, jossa elämme tänään. Tutkimus voi auttaa ratkaisemaan yhteiskunnallisia ongelmia korostamalla ongelma-alueita ja luomalla niiden ympärille uutta tietoa.

Lasse Vuorsolan haastattelu antaa minulle uutta tietoa kieliympäristöistä ja kielellisestä aktivismista. Minusta on mielenkiintoista nähdä, miten kielikysymyksiin kohdistuva asenteellisuus vaikuttaa jokapäiväisessä elämässä ja kielelle sallittuihin paikkoihin. Olemme kaikki kielirajojen luojia, näkymättömiä ja näkyviä…

Sarianna Kranz, projektijohtaja “Projekti- tutkimus” 26.1.2021, Ruotsinsuomalaisten arkisto