Alkuperäiskansa vai kansallinen vähemmistö?
Ruotsin valtion tekemän päätöksen mukaan saamelaiset tunnustetaan alkuperäiskansaksi mutta myös kansalliseksi vähemmistöksi. Saamelaisten edustajat puolestaan ovat todenneet, että he pitävät itseään vain alkuperäiskansana ja että saamen kielilain tulisi perustua tähän.
Saamelaiskäräjien mukaan Ruotsissa, Norjassa, Suomessa ja Venäjällä on noin 100 000 saamelaisia. Numerot ja tulokset vaihtelevat paljon laskentatavasta. Saamella on kolme pääkieltä: itä- keski- ja länsisaamen kielet, sekä sammuneet saamenkielet, kuten keminsaame. Näihin saamen kieliin kuuluu lisäksi useita murteita tai lajikkeita. Verkossa on useita foorumeita, joissa keskustellaan saamen kielestä. Museot, tavalliset ihmiset ja tutkijat ovat myös alkaneet näyttää ja dokumentoida saamelaisten elämää ja historiaa viime vuosina. Saamelaisten itsetunto ja etninen itsetietoisuus ovat merkittävästi parantuneet. 1970-luvulta lähtien saamelaiset, kuten useiden maiden etniset vähemmistöt, ovat kokeneet etnisen herätyksen ajan. Saamelaiset kamppailevat myös oman kielensä elvyttämiseksi.
Segregaatio ja rasistinen politiikka
Saamelaisten tunnustamiselle alkuperäiskansana ja osana yhteiskuntaa on ollut monia esteitä. Jo pitkään Ruotsin valtion tavoitteena oli segregaatio, eli eryttäminen. Eriyttämisellä oli käsite: lappalaisen tuli olla lappalainen. Tämän käsitteen loi silloinen Karesuandon kirkkoherra Vitalis Karnell. http://www.samer.se/4095
Tärkeä elokuva, joka kuvaa saamelaisten vaikeaa historiaa, on elokuva Saami veri (Same Blood). Se on ruotsalainen draamaelokuva, joka sai ensi-iltansa ruotsalaisissa elokuvateattereissa 3. maaliskuuta 2017. https://sv.wikipedia.org/wiki/Sameblod. Elokuva korostaa Ruotsin rasistista rotupolitiikkaa ja sen kohtalokkaat seuraukset.
Ruotsin Saamelaisten keskusliitto (SSR)
Vuonna 1950 perustettiin Jokkmokkissa Ruotsin saamelaisten keskusliitto (SSR). SSR- Kansallinen järjestö Sami-Ätnanam perustettiin vuonna 1945 etujärjestönä, jonka tehtävänä oli edistää saamelaisia kulttuurikysymyksiä ja vuonna 1980 perustettiin koko maata kattava liitto Ruotsin saamelaiset järjestöksi, joka ajoi ei porotaloutta hoitavien saamelaisten asioiat. Tänä päivänä on olemassa myös nuorisoyhdistys Sáminuorra, joka muun muassa ajaa nuorten asioita, järjestää konferensseja ja julkaisee Nuorat-lehteä.
Saminuoran kotisivuilla todetaan: ”Sáminuorra perustettiin vuonna 1963 ja meillä oli äskettäin 50-vuotisjuhla. Alusta alkaen organisaatio oli Ruotsin saamelaisyhdistyksen nuorisoyhdistys, mutta 80-luvulta lähtien Sáminuorra on ollut itsenäinen järjestö. Sáminuorralla on jo vuosikymmenien ajan ollut jäsenlehti Nuorat, joka on nykyään itsenäinen. Sáminuorra on alusta asti ollut vahva ääni saamelaisten yhteisössä, ja sen hallitukseen on osallistunut monia merkittäviä ihmisiä. Sáminuorra oli myös aloittaja saamelaiskäräjien nuorisoneuvostolle, jossa meillä on tällä hetkellä kaksi viidestä paikasta. Vaikka liiton työskentelytavat ja olosuhteet ovat muuttuneet paljon viimeisten 50 vuoden aikana, perusidea on edelleen: kaikkien saamelaisten nuorten järjestö.” Lue lisää: http://saminuorra.org/
Vuodesta 1953 lähtien niin kutsuttuja Saamelaiskonferensseja on järjestetty pohjoismaiden kesken. Karasjokissa vuonna 1956 järjestetyssä saamelaiskonferenssissa perustettiin Pohjoismainen saamelaisneuvosto. Siitä lähtien venäläiset saamelaiset ovat olleet edustettuina myös neuvostossa, jota nyt kutsutaan saamelaisneuvostoksi.
Saamen kielikeskus
Ruotsissa on saamen kielikeskus, joka sijaitsee Dearna/Tärnabyssa ja Staare/Östersundin. Kielikeskuksen työ perustuu saamelaisten tarpeeseen kielen elvytyksestä. Lue lisää: https://www.sametinget.se/13333
Ruotsinsuomalaisten valtuuskunta on myös ehdottanut Ruotsin hallitukselle vastaavan kielikeskuksen perustamista suomen kielelle ja meänkielelle.
Kansallinen koulutusvirasto (Skolverket) on nostanut esiin saamelaisten historiaa. Heidän verkkosivuillaan lukee: “Saamelaiset ovat alkuperäiskansa, joka asuu Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa sekä Venäjän Kuolan niemimaalla. Saamelaiset ovat myös yksi Ruotsin kansallisista vähemmistöistä.” Lue lisää: http://www.skolverket.se/skolutveckling/larande/nationella-minoriteter/om-samer-1.219555
Tietoja saa myös hallintokuntien kotisivuilta. Tällä hetkellä saamelaisten hallintoalueeseen kuuluu 19 kuntaa. https://www.sametinget.se/24399
Saamelaiset, jotka eivät ole saaneet virallista saamelaisasemaa
Erika Katjaana Sarivaara on kirjoittanut saamelaisista, jotka eivät ole saaneet minkäänlaista virallista asemaa. Kirja on suomeksi ilmestynyt väitöskirja. Se julkaistiin vuonna 2012 otsikolla: “Statuksettomat saamelaiset. Paikantumisia saamelaisten rajoilla. ” (NonStatus Sami. Sijainnit saamelaisten rajamailla).
Sarivaara kirjoittaa tästä yhteenvedossa:
”Non-status saamelaiset määritellään ryhmäksi ihmisiä, jotka ovat saamelaista alkuperää, mutta heillä ei ole virallista saamelaista asemaa. Tämä tarkoittaa sitä, että heitä ei ole syystä tai toisesta rekisteröity äänestäjiksi saamelaisten parlamentissa. Jotkut statuksettomista saamelaisista ovat oppineet saamen kielen … ”
Kirja on julkaistu Dieđutissa, joka on tieteellinen kirjoitussarja, jonka on julkaissut saamelaisten dutkaninstituhtta / saamelaisten tutkimuslaitos Kautokeinossa Norjassa.
Dieđutia on tehnyt julkaisutoimintaa vuodesta 1974 lähtien silloisen Pohjois-saamelaisen instituutin alla aina vuoteen 1978 asti Dieđotin mukaisesti, joka on aiemmin sovellettu oikeinkirjoitusjärjestelmä. Kirjoitussarja sisältää sekä monografioita, että artikkelikokoelmia, lähinnä oman tutkimuslaitoksen tutkijoilta. Julkaisukielet ovat saamen kieli, norja, ruotsi, suomi, englanti ja venäjä. Kirjassa on seuaravia avainsanoja: alkuperäiskansat, saamelaiset, saamen-ihmiset, statuksettomat-saamelaiset, kielen elvyttäminen, kulttuuri-identiteetti, sijainti, kertojatutkimus.
Inarin Saamelaismuseo Siida
Suomen Inari on ainoa nelikielinen kunta Suomessa, jossa puhutaan suomen lisäksi inarin-, koltan- ja pohjoissaamea. Katso: http://www.inari.fi/media/files/ruotsi.pdf
Inarissa on myös saamelaismuseo Siida, http://www.siida.fi/contents/sami-museum, ja siellä toimii myös Suomen saamelaiskäräjät. Saamelaismuseo Siidan kotisivuilla voit lukea seuraavaa:
”Saamelaismuseo Siida on saamelaisten kansallismuseo ja kansallinen erikoismuseo Suomessa. Saamelaismuseo tallentaa kokoelmiinsa suomalaisten saamelaisten henkisen ja aineellisen kulttuurin ja esittelee sitä yleisölle näyttelyiden ja julkaisujen kautta. Tarkoituksena on tukea saamelaisten identiteettiä ja kulttuurista itsetuntoa.”
Kouluviraston (Skolverket) kehityspaketti
Kouluvirasto on kehittänyt kaikkien oppiaineiden kehittämispaketin tukemaan opetuksen suunnittelua ja toteuttamista saamelaisnäkökulmasta. Kehityspaketti koostuu elokuvasta ja keskustelumateriaalista ja se on suunnattu saamelaisten oppilaiden opettajille riippumatta koulusta tai luokka-asteesta, missä he opettavat.
Vähemmistökielten hallintoalue
Ruotsiin on perustettu niin kutsuttuja hallintoalueita, ja 1. helmikuuta 2015 lähtien yhteensä 75 kuntaa ja 14 maakäräjää/aluetta kuuluu suomen-, saamen- ja meänkielen hallintoalueeseen.
Suomen kielen hallintoalue kattaa seuraavat kunnat: Borlänge, Borås, Botkyrka, Degerfors, Enköping, Eskilstuna, Fagersta, Finspång, Gällivare, Gävle, Göteborg, Hallstahammar, Haninge, Haparanda, Hofors, Huddinge, Håbo, Hällefors, Kalix, Karlskoga, Kiruna, Köping, Lindesberg, Ludvika, Luleå, Malmö, Mariestad, Motala, Norrköping, Norrtälje, Nykvarn, Oxelösund, Pajala, Sandviken, Sigtuna, Skinnskatteberg, Skövde, Smedjebacken, Solna, Stockholm, Sundbyberg, Sundsvall, Surahammar, Södertälje, Tierp, Trelleborg, Trollhättan, Trosa, Uddevalla, Umeå, Upplands Väsby, Upplands-Bro, Uppsala, Västerås, Älvkarleby, Örebro, Österåker, Östhammar ja Övertorneå.
Ruotsinsuomalaisten arkiston kotisivuilta löytyy suomen kielen hallintoaluekuntien ja niiden kuntien kordinaattorien yhteystiedot: https://arkisto.org/sv/sverigefinsk-kultur/vilka-ar-sverigefinlandare/forvaltningskommuner/
Saamen kielen hallintoalue kattaa seuraavat kunnat: Arjeplog, Arvidsjaur, Berg, Dorotea, Gällivare, Härjedalen, Jokkmokk, Kiruna, Krokom, Lycksele, Malå, Sorsele, Storuman, Strömsund, Umeå, Vilhelmina, Åre, Älvdalen ja Östersund.
Meänkielen hallintoalue kattaa seuraavat kunnat: Gällivare, Haparanda, Kalix, Kiruna, Pajala ja Övertorneå.
Maakäräjät
Suomen-, saamen ja meänkielen hallintoalueisiin kuuluu myös seuraavat maakäräjät: Dalarna, Gävleborg, Jämtland, Norrbotten, Skåne, Stockholm, Södermanland, Uppland, Västerbotten, Västmanland, Västernorrland, Örebro och Östergötland ja Västra Götalandin alue.
Myös muilla kunnilla on mahdollisuus hakeutua mukaan hallintoalueeksi. Hallitus tekee pääätökset hallintoalueeksi hyväksymisestä kunnan hakemusken perusteella. Hakemus on pitänyt jättää sisään viimeistään 1. huhtikuuta.
Tietoa kuntien kotisivuilla
Uudistuksen ja lainsäädännön seurauksena hallintoalueet ovat alkaneet tiedottaa saamelaisten asemasta ja historiasta verkkosivujensa kautta, esimerkiksi Jokkmokkin kunnan kotisivuilla lukee seuraavaa:
”Jo muinaisista ajoista lähtien saamelaiset ovat asuneet alueella, joka ulottuu nykyään yli neljään maahan. Se koostuu Kuolan niemimaalta Venäjällä, pohjoisimmasta Suomesta, Pohjois-Norjan rannikosta ja sisämaasta sekä osasta Ruotsia lähtien etelän Idrestä aina pohjoiseen asti. Tätä aluetta kutsutaan Sápmiksi (Saamenmaa). Alun perin saamelaisten perinteinen asutusalue on ollut suurempi, mutta niitä alueita on pikkuhiljaa valloitettu.”
Tai saameksi: “Sáme li máttarájge rájes viessum guovlon mij dálásjájge l niellja rijka vijddudahka. Gåbttjå Guoládatnjárgav Russlándan, nuorttalamos Suomav, nuortta Vuona merragáttev ja sisednamav ja Svierigis oase Idres lullen ja nuortas. Guovllo gåhtjuduvvá Sápmi (Sámeednamin). Álgos lij sámij árbbedábálasj årromguovllo stuoráp, valla sij li suojmma ierit nággidum.” http://www.jokkmokk.se/ext/templates/extDepartmentPage.aspx?id=1539
Saamelaisten historia ulottuu tuhansia vuosia taaksepäin
2000 vuotta sitten roomalainen Tacitus kirjoitti ensimmäisenä pohjoisessa asuvasta kansasta, jota hän kutsui Fenniksi. Mutta saamelaisten historia ulottuu paljon pidemmälle, toisin sanoen arkeologiset löydöt ovat tehneet sen, että historiaa on jatkuvasti jouduttu kirjoittamaan uusiksi. On tehty sellaisia löytöjä, joista yleensä voi lukea vain eri museoiden kotisivuilta.
Kiinnostus saamelaisten historiaan on lisääntynyt sen jälkeen, kun Ruotsin valtio tunnusti saamen alkuperäiskansana ja saamen kielen kansallisena vähemmistökielenä. Saamelaiset haluavat kuitenkin itse vaikuttaa saamelaiskäräjien kautta niin, että saamen kielen oikeuksien tulisi perustua siihen, että saamelaiset ovat alkuperäiskansa, eivätkä kansallinen vähemmistö.
Maaoikeudet
Suurin ero muihin maihin verrattuna näyttää olevan se, että Ruotsissa saamelaisia ei hyväksytä täysin alkuperäiskansaksi siinä merkityksessä, että heillä olisi tiettyjä maaoikeuksia, jotka pohjautuvat muun muassa ILO 169:n ratifiointiin Norjassa ja alkuperäiskansojen politiikasta Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.
Ruotsin saamelaisten kansallisliitto kirjoittaa ILO:n yleissopimuksen nro 169 ratifioinnista: ”Ruotsissa ILO:n yleissopimuksen nro 169 ratifiointia on tutkittu SOU 1999: 25:ssä. Ruotsin hallitus on ilmoittanut, että Ruotsin tavoitteena on ratifioida yleissopimus mahdollisimman pian. Ruotsi on saanut toistuvaa kansainvälistä kritiikkiä, koska tämä prosessi ei ole edennyt.”
Saamelaisten historia viime vuosisatojen ajan kertoo valtiovaltojen kolonisaatiosta, viranomaisten sorrosta ja saamelaisten vastarinnasta. Voit lukea saamelaisten historiasta saamelaisten aikajanalla: http://www.samer.se/1004
Seitsemän vuosisadan kirjalliset dokumentit
Eri arkistoissa on seitsemän vuosisadan ajan kirjallisia asiakirjoja saamelaisten oikeuksista. Ne on vahvistettu kuninkaallisissa kirjeissä, haastemiehen ohjeissa, verokirjeissä, tuomioistuinten päätöksissä sekä lapin kylissä, laeissa, asetuksissa, asetuksissa ja tuomioistuinten päätöksissä tuomioistuimissa, joissa saamelaiset olivat tuomareita useita vuosisatoja. Tomas Cramer ja Lilian Ryd ovat kirjoittaneet kirjan Tuhat vuotta Lapissa, jossa tätä asiaa käsitellään. Kirja on julkaistu Skellefteåssa vuonna 2012.
Ensimmäiset hallitustenväliset asiakirjat Lapista laadittiin mahdollisesti jo 1200-luvulla. Ensimmäiset ruotsalaiset asiakirjat ovat peräisin 1300-luvun alusta. Nöteborgin rauha vuonna 1323 tarkoitti sitä, että venäläiset ja karjalaiset vaativat Ruotsilta maata aina Skelleftejokeen asti Piteån ja Umeån lapin rajalla. Ruotsi puolestaan aloitti vastatoimenpiteenä maan nopean vuokraamisen ja Ruotsin asuttamisen kannustamiseksi Luleå ja Piteå- jokilaaksoihin.
Saamelaisten asema 1700- luvulla
Saamelaisten asema tai status ei aina ole ollut sama. Historioitsija Lennart Lundmark on korostanut saamelaisten vahvaa asemaa ruotsalaisessa yhteiskunnassa 1700-luvulla. Hänen mukaansa saamelaiset vapautettiin sotatoimista ja heillä oli suhteellisen alhainen vero. Heidän kauppatavaroillaan oli korkea hinta Euroopan markkinoilla, ja ne muodostivat merkittävän osan Ruotsin taloudesta.
Samantyyppinen positiivinen painotus löytyy myös artikkelista ”Saamelaisten historia. Taistelu lapin maasta”, jonka on kirjoittanut Lilian Ryd ja joka on julkaistu lehdessä Populär historia nr 9/2015.
Kirjoittaja Lilian Ryd kysyy, millä tavalla saamelaisten mahdollisuudet ovat heikentyneet nykyaikana:
”Keskiajalla saamelaiset olivat niin tärkeitä Ruotsin valtiolle, että heille annettiin oikeus metsästää samalla tasolla kuin aatelisto. Lisäksi he maksoivat pienempiä veroja kuin tavalliset ihmiset, heillä oli omat parlamentin jäsenet, heidät vapautettiin sotatoimista ja heillä oli omat koulut. Kuinka tämä kaikki voitaisiin jakaa nykyiseen tilanteeseen, jossa saamelaisilla on huonommat oikeudet kuin muilla alkuperäiskansoilla. ”
Keski-Ruotsin saamelaiset
On olemassa myös pitkä saamelaishistoria sen historian ulkopuolella, jota nykyään kutsutaan Sápmiksi. Pitkään 1800- luvulle asti Mälarinlaaksossa eli saamelaisväestö, jota kutsuttiin myös pitäjänlappalaisiksi (sockenlappar). Voit lukea heistä kirjasta Hevosteurastaja ja korintekijä vuodelta 1999 (Hästslaktare och korgmakare från 1999), jonka on kirjoittanut etnologi Ingvar Svanberg Uppsalan yliopistosta.
Svanberg kirjoittaa kirjassaan, että noin vuonna 1800 Jämtlandin, Dalarnan, Ångermanlandin, Medelpadin, Hälsinglandin, Gästriklandin ja Pohjois-Ylämaan maakunnissa oli niin kutsuttuja pitäjänsaamelaisia (sockenlappar). Pitäjässä työskenteli tavallisesti yksi tai kaksi saamelaista, jotka auttoivat tavallisia ihmisiä erilaisissa tehtävissä, kuten hevosten ja muiden kotieläinten teurastuksessa, ja saamelaiset tarjosivat tavallisille ihmisille myös ensiluokkaisia käsitöitä, erityisesti juurista tehtyjä käsitöitä, kuten koreja ja pyydyksiä.
Saamelaisia palkattiin myös metsästämään riistaa ja on myös tietoa siitä, että Taalainmaan pitäjän saamelaisilla oli jonkin aikaa myös pieniä porolaumoja. Jälkiä pitäjänsaamelaisista löytyy pääasiassa vanhoista asiakirjoista, joita Ingvar Svanberg kävi lävitse – maaherrojen raporteista, kirkon kirjoista ja perinteistä. Nämä saamelaiset puolestaan ovat peräisin metsäsaamelaisväestöstä, joka eli 1700- ja 1700-luvulle saakka nomadista elämää metsästäjinä, poronhoitajina ja käsityöläisinä Mälarinlaakson ympäristössä.
Ajan vallitseva käsitys oli kuitenkin, että saamelaiset kuuluivat lappiin – lisäksi saamelaiset nähtiin kilpailijoina liittyen metsästykseen ja kirkolla oli vaikeuksia saaad ote jatkuvasti muuttaviin ja liikkuviin saamelaisiin kotitalouksiin. Tämän vuoksi viranomaiset eivät halunneet vaeltavia saamelaisia ja 1600-luvun puolivälissä käynnistettiin valtiollisia kampanjoita saamelaisten karkottamiseksi Keski-Ruotsista. Tämä johti muun muassa 13 saamelaisen pidättämiseen, jotka vietiin Gävlen linnan vankilaan vuonna 1729 ja jotka kuitenkin protestoivat kohtalostaan. Kuningas Fredrik 1 oli samaa mieltä siitä, että saamelaiset voivat jäädä Taalainmaan pohjoisosiin – mutta sillä ehdolla, että he eivät harjoitta metsästystä ja tarjoavat edelleen viljelijöille käsityötä ja muita palveluja, kuten hevosten teurastusta. Myös Hälsinglandissa oli useita yrityksiä karkottaa saamelaiset pohjoiseen. Sama malli toistettiin täällä – valtion karkotuskampanjat kohtasivat sekä saamelaisten vastarintaa, että tavallisten ihmisten vetoomuksin pitää saamelaiset alueellaan. Lopulta Huddiksvallin pastori Olof Broman keksi ratkaisun, joka on samanlainen kuin Taalainmaalla.
Keskeinen ero oli se, että saamelaiset oli rekisteröitävä tietyssä pitäjässä, jossa heistä tuli pysyviä asukkaita, eikä heillä ole enää lupaa harjoittaa nomadien poronhoitoa. Niin kutsuttu pitäjän lappalaisjärjestelmä oli nyt syntynyt ja sata vuotta myöhemmin se oli saavuttanut myös Taalainmaan. Lähde: Sameradion & SVT Sápmi
Metsä- ja tunturisaamelaiset
Saamelaisista on historiallisesti erotettu kaksi elämäntapaa. Metsäsaamelaiset viipyivät ympäri vuoden tietyllä alueella, jota kutsuttiin lapin veromaaksi, kun taas tunturisaamelaisten veromaa jaettiin korkean tunturin, jossa he olivat kesäisin, sekä syys – ja kevätmaan välillä. (Ks. Ruotsin historia 1721-1830, s.43-47)
Saamen kielet Pohjois- Euroopassa
Saamen kieliä on useita tai on olemassa kielivaihtoehtoja, ja niitä kieleä on puhuttu Pohjois-Euroopassa tuhansia vuosia ja ne kielet ovat aika lähellä suomen kielen kanssa. Saamen kieli on suomalais-ugrilainen kieli, joka eroaa voimakkaasti ruotsista sekä rakenteellisesti että käsitteellisesti.
Saamen kielessä puhutaan useita erilaisia muotoja, jotka ovat jakaantuneet maantieteellisesti. Eri muodot jaetaan usein kolmeen pääryhmään: etelä-saameen, keskisaameen ja itäsaameen. (Katso esim. Kenneth Hyltenstam jne.)
Saamelaiset ovat jo pitkään, yli 3000 vuotta puhuneet omaa kieltään Suomenlahden ympärillä. Nykyään Ruotsissa puhutaan pohjoissaamea, luulajansaamea, umajansaamea ja eteläsaamea.
Vuonna 2000 todettiin, että saamen kieli on yksi Ruotsin vähemmistökielistä, joka antaa saamelaisille lapsille oikeuden äidinkielen opetukseen. Katso: http://www.samer.se/2136
Ruotsin noin 20 000 saamelaisesta noin puolet puhuu saamea ja vain neljännes osaa lukea ja kirjoittaa saameksi. Saamen puhujien osuus on pienempi myös Saamenmaan eteläosissa.
Luonto ruokakomerona
Ajatus siitä, että saamelaiset ovat aina hoitaneet poroja on väärin. Vaikka poro oli historiallisesti ja tänä päivänä pitkään saamelaisten tärkein eläin, niin vain pieni osa ihmisistä sai elantonsa poroista. Suurimmalle osalle saamelaisista metsästys ja kalastus olivat tärkein elinkeino. Meren rannat, järvet ja joet tarjosivat turvallisimmat saaliit. Lue lisää: http://www.samer.se/1115
Poronhoito on ollut osa laajempaa kontekstia, johon mahtuu enemmän elintapoja ja elämäntapoja, kuten kalastusta, metsästystä, kauppaa, käsitöitä, maataloutta, karjanhoitoa ja itsenäistä ammatinharjoittamista.
Om samernas religion
I den lapska ödemarken hade folket sin egen gudstro, här härskade de uråldriga skogsgudarna och på de heliga platserna hördes ljudet av nåjdtrummor. Här fanns skogsfar, djuret som var så heligt att det inte fick kallas vid sitt rätta namn, björnen. Den förkristna samiska religionen hade inga präster, skrifter eller speciella byggnader, ändå var den stark. Man trodde att den andliga världen bestod av gudar, gudinnor, mytiska djur, rådare och döda släktingar som alltid fanns i närheten av de levande. Speciella fjäll, dalgångar, vattendrag och offerplatser var heliga. Än idag behandlas dessa ställen med respekt.
Trumman var kraftfull. Med dess hjälp kunde han eller hon som hjälpte oss när det behövdes, nåjden, färdas till andra världar och se in i framtiden. Se utställningen Trumtid – i Livets Famn. http://www.ajtte.com/utstallningar/trumtid/
I boken ”Gränsliv- med forsbåt mot havet” berättas om det gamla kapellet i Rounala och legenden om de tre samebröderna. Idag är Rounala, den gamla begravningsplatsen utmärkt med vita stenar. I en av dessa vilar områdets första präst, Olaus Sirma, som förde en hård kamp mot lapparnas gamla gudstro.
Saamelaispolitiikka rasismin aikakaudella
Monia kohdeltiin muutama sata vuotta sitten Ruotsissa paljon huonommin kuin nykyään. Näin oli saamelaisten kohdalla. Tuskin voidaan kuitenkaan sanoa, että heitä syrjittiin ennen 1800- luvun vuosisadan vaihdetta. Tuolloin alkoi uusia ideoita leviämään. Ensin levisi ideoita korkeammasta ja alemmasta kulttuurista, sitten ylemmästä ja alemmasta rodusta. Lapin itsenäisestä elimestä koulu- ja kirkkokysymyksiin tuli yksi ensimmäisistä 1800-luvun rotuajattelun uhreista. Saamelaiset ja tornionjokilaakson suomalaiset alettiin nähdä poikkeamina ja häiriöinä. Rotubiologiasta tuli sopiva ja hyväksytty työkalu.
Lilian Ryd kirjoittaa kehityksestä: ”1800-luvun lopulla saamelaisten katsottiin olevan alkeellinen kansa ilman mitään arvoa. Se oli uskomaton vastakohta 1700-luvun näkemykselle ruotsalaisesta yhteiskunnasta ihmisten ja elinkeinojen mosaiikkina, jossa kaikki olivat yhtä hyödyllisiä valaistuneen, rationaalisen ja taloudellisesti vakaan valtion rakentamisessa. Saamelaisten omistama maa ja vesi estivät Lapin teollisen hyväksikäytön aloittamisen.” (Suosittu historia, 2015 / nro 9, s.28).
Tärkeä elokuva on myös Sameblod (saamelaisveri), joka korostaa rasismin kohtalokkaita seurauksia.
Uusia löytöjä saamelaisten elämäntavoista museoista
Nils Olof Fransson Långselesta lahjoitti Västmanlandin läänin museolle äskettäin pronssisen löydön, ja hän myös löysi sen Örånista Örträskin pohjoispuolelta. Löytö on todennäköisesti itäistä alkuperää ja se on ollut saamelaisten käytössä. Lue lisää: http://www.sparfran10000ar.se/sv/aktuellt.html
Samelaiset numeroina
Saamelaiset ovat yksi arktisen alueen alkuperäiskansoista. Näihin alkuperäiskansoihin kuuluu noin kaksi miljoonaa ihmistä, jotka puhuvat viittäkymmentä eri kieltä. Saamelaisten nykyinen asutusalue on enimmäkseen napapiirin pohjoispuolella ja osuu osittain neljään valtioon: Norjaan, Ruotsiin, Suomeen ja Venäjään.
Saamelaisten loppuraportissa ”otan kieleni takaisin” arvioidaan olevan noin 70 000 saamelaisia. Suurin osa heistä asuu Norjassa; 40 000, Ruotsissa 20 000, Suomessa 6000 ja Venäjällä 2000. Noin 10 000 saamelaista elää porotaloudesta. Usein päästää hyvin erilaisiin johtopäätöksiin ja tuloksiin saamelaisten lukumäärästä riippuen siitä, kuinka näitä laskuja lasketaan ja mitä kriteerejä laskuilla on. Saamelaisten tilanne on myös nykyään täysin erilainen kuin ennen, koska monet ovat muuttaneet pohjoisilta alueilta etelään. Muuttamisen laajuus on ollut todella suurta sodanjälkeisenä aikana. Ruotsissa saamelaiset ovat muuttaneet kaupunkeihin Norrlandin läänissä ja pääkaupunkiseudulle. Vuonna 1945 2% saamelaisista eli 208 ihmistä asui Norrbottenin, Västerbottenin ja Jämtlandin ulkopuolella, kun taas vuonna 1972 niitä oli puolestaan 3765 eli 25% väestöstä.
Saamelaisten mahdollisuus vaikuttamiseen
Saamen tunnustaminen kansalliseksi vähemmistöksi Euroopan neuvoston vähemmistösopimusten mukaisesti tarkoittaa sitä, että Ruotsilla valtiona on kansainvälisen oikeuden mukainen velvollisuus edistää aktiivisesti saamen kielen elvytystä. Saamelaisille on myös on annettava omaa vaikutusvaltaa heitä koskeviin asioihin. Alkuperäiskansana saamelaisilla on myös itsemääräämisoikeutensa. (Katso loppuraportti ”kieleni takaisin ottaminen. Toimenpiteet saamen kielen vahvistamiseksi.”)
Kielen elvytys
Nykyään on alettu puhumaan yhä enemmän kielen elvytyksestä ja kielen saamisesta takaisin. Patricia Fjellgren ja Leena Huss ovat kirjoittaneet ”Kirja sinulle, joka haluat saada kielesi takaisin”. Kirja sisältää käytännön vinkkejä, projekti-ideoita, inspiraatiota ja rohkaisua.
Tämän tekstin on kirjoittanut Erkki Vuonokari 2017-08-28
Lähteet
Bibliografia ja kirjat
– Svensk syd – och umesamisk bibliografi 1990-2008, Björn Lundqvist. Uppsala 2011.
– Samer – ett ursprungsfolk i Sverige, Sametinget och regeringskansliet. http://samer.se/2136
– The sami – an indigenous people in Sweden. Sami Parlament and Ministry of Agriculture. http://www.samer.se/2137
– Pigga Keskitalo, Veli-Pekka Lehtola ja Merja Paksuniemi (toim.), Saamelaisten kansanopetuksen ja koulunkäynnin historia Suomessa. Siirtolaisuusinstituutti. Tutkimuksia A50. Turku 2014. www.siirtolaisuusinstituutti.fi
– Tusen år i Lappmarken. Juridik, skatter, handel och storpolitik. Skellefteå 2012. http://libris.kb.se/bib/12734138
– Lars Levi Laestadius, Lappalaisten mytologian katkelmia, Juha Pentikäinen ja Risto Pulkkinen. SKS 2011
– Sveriges historia 1721-1830, Elisabeth Mansen. Värnamo 2011. Se om samer, s. 43-47.
– Jukka Pennanen – Klemetti Näkkäläjärvi, Siidastallan. From Lapp Communities to Modern Sami Life. Sami Museum Foundation 2002.
– Att återta mitt språk. Åtgärder för att stärka det samiska språket.SOU 2006:19. Slutbetänkandet av utredningen om finska och sydsamiska språken. Stockholm 2006.
– Gränsliv-med forsbåt mot havet. Rajaelämää –koskiveneellä merta kohti. Redaktör Lars Hedström 1986.
– En flerspråkig kyrka. Policy och mål för svenska kyrkans arbete på andra språk än svenska. Fakta och fördjupningsmaterial. Svenska kyrkan 2010.
– Bevarandet av det samiska kulturarvet. bev_samiskt_kulturarv-t.pdf
– Utställningen Spår. Silvermuseet. http://silvermuseet.se/utstallningar/spar/
– Patricia Fjellgren och Leena Huss, Giele aelhkie guedtedh. En bok för dig som vill återta ditt språk. Sametinget 2013.
– Seija Tuulentie, Meidän vähemmistömme. Valtaväestön retoriikat saamelaisten oikeuksista käydyissä keskusteluissa. SKS 2001.
– Maja Hagerman. Det rena landet. Om konsten att uppfinna sina förfäder. Stockholm 2006
– Vuokko Hirvonen, Samiska kvinnoförfattare. En historik över hundra år av skrivande. Litteraturens gränsland. Redaktör Satu Gröndahl. Centrum för Multietnisk forskning- Uppsala Universitet. Uppsala 2002.
– Johdatus Saamen tutkimukseen. Toimittaneet Ulla-Maija Kulonen, Juha Pentikäinen ja Irja Seurujärvi-Kari. SKS 1994.
– Språkbyte, språkbevarande, revitalisering. Samiskans ställning i svenska Sapmi, Kenneth Hyltestam, Christopher Striud och Mikael Svobbi. I boken Sveriges sju inhemska språk –ett minoritetsspråksperspektiv. Lund 199
Internet (Museo, kouluvirasto, korkeakoulut, yliopistot jne.)
Sápmi.. Allt om Sveriges ursprungsfolk samerna och deras land Sápmi. http://www.samer.se/
Västerbottens Läns Museum. www.vasterbottensmuseum.se
Samiska högskolan i Kautokeino. http://www.samas.no/en/node/204
Saamemuseum Siida i Inari. http://www.lapinmuseot.fi/inari/siida.html
Samiskt informationscentrum. www.samer.se
Samisk fjäll och samemuseum. Duottar –ja samemusea. http://www.lapinmuseot.fi/inari/siida.html
http://www.inari.fi/media/files/ruotsi.pdf
http://www.minoritet.se/sverigefinnar
http://www.lansstyrelsen.se/stockholm/Sv/manniska-och-samhalle/nationella-minoriteter/Pages/forvaltningsomraden.aspx
http://www.siida.fi/contents/sami-museum
http://modersmal.skolverket.se/samiska/index.php/pa-svenska/sprak/56-samiska-spraket
http://www.jokkmokk.se/ext/templates/extDepartmentPage.aspx?id=1539
http://www.samer.se/1004
https://www.sametinget.se/13333
